Tiukimpien koronarajoitusten hellitettyä ovat monet taide- ja kulttuurielämysten kuluttajat kyenneet pikkuhiljaa palaamaan teatteri- ja konserttisaleihin, tanssi- ja soittotunneille, opastetuille kierroksille ja muiden paikan päällä koettavien palveluiden äärelle. Yleisön joukosta on monesti kuulunut kommentteja siitä, kuinka ”ihana on taas päästä kokemaan asioita livenä”. Mutta siirrymmekö silti täysin takaisin näiden palveluiden paikan päällä tuottamiseen ja kuluttamiseen, vai jäikö luoville aloille kuitenkin sellaisia digioppeja ja kokemuksia, joilla on hyödyntämispotentiaalia jatkossakin?
Korona-ajan innovaatioita
Pandemia-aika kokoontumisrajoituksineen on kohdellut taide- ja kulttuurialan toimintaa erityisen ankarasti, siinäkin määrin, että alan edustajat nousivat barrikadeille asti. Samalla kuitenkin taiteen ja kulttuurin harjoittajien kokema äkkipysäys toiminnassa heitti heidät(kin) kertaheitolla digitalisaation ja palveluinnovoinnin syvään päähän, tilanteeseen missä oli nopeasti keskittävä uusia selviytymiskeinoja ja ansaintamahdollisuuksia. Tarvittiin uskallusta, kokeiluja, ennakkoluulottomia ideoita, yritysten ja erehdysten kautta oppimista. Kuten innovaatiokirjallisuuskin ehdottaa, kriisit toimivat kuitenkin pidemmän tähtäimen näkökulmasta innovaatioiden käynnistävinä tai niitä vauhdittavina voimina. Kulttuurialallakin nähtiin melkoisia digiloikkia, kun monet taide- ja kulttuurielämykset, joita ei aiemmin olisi kuvitellut koettavan kuin paikan päällä, toteutuivatkin yhtäkkiä digitaalisessa muodossa. Toisaalta kyse oli palvelujen ja kokemusten saavutettavuudesta ja ylläpidosta olemassaoleville käyttäjille ja kohderyhmille. Harrastustunteja ja kulttuurielämyksiä siirtyi verkkoon. Kokeiltiin ja etsittiin tarkoituksenmukaisimpia alustoja palvelun välittämiselle ja vuorovaikutukselle Zoomista Facebook liveen, WhatsAppista Youtubeen, Skypestä Vimeoon, ilmaisesta maksulliseen, tai sponsoroituun. Löytyi tapoja saada palveluja tuotua ihmisten omiin koteihin tai pieniin yksityistilaisuuksiin, ja kanavia missä keskustelu, kommentointi ja vuorovaikutus palvelun ympärillä löysi ihan uusia tasoja ja muotoja.
Digitaalisuuden mahdollisuuksia
Toisaalta alan toimijat huomasivat myös, että kun palvelut olivat paikasta ja ajasta riippumattomia, vanhat maantieteelliset markkinasegmenttien rajat hämärtyivät. Asiakaspotentiaali näyttäytyikin ihan uudessa valossa, kun digitaalisella palvelulla huomattiin tavoitettavan osallistujia muualtakin kuin omalta paikkakunnalta, ja palveluja pystyttiin tarjoamaan minne maailmankolkkaan tahansa. Digitaalisten teasereiden, tutorialien ja muun ilmaisen digimateriaalin havaittiin myös toimivan matalan kynnyksen maistiaisina ja siltana varsinaisten maksullisten palveluiden kuluttamiseen. Vaikka tällaiset markkinointikeinot eivät alalla sinänsä uutta olleetkaan, lisäsi digimaailmaan siirtyminen kuitenkin sekä sisältöjen määrää että käyttöä uudelle tasolle.
Äkkidigitalisaation kokemuksissa piilee siis myös aineksia liiketoiminnan ja uusien tulonlähteiden kehittämiseen sekä asiakasvuorovaikutuksen ja -ymmärryksen tiivistämiseen. Mutta millaista lisäarvoa palvelukokemuksiin digitaaliset ulottuvuudet tarkalleen tuovat? Miten perinteiset ja digitaaliset sisällöt voisivat tukea toisiaan? Millaisia uusia ansaintamalleja digitaaliset sisällöt voisivat yrityksille ja organisaatioille tarjota?
Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohdimme taide- ja kulttuurialan yritysten kanssa Muovan ja Humanistisen ammattikorkeakoulu Humakin tänä syksynä käynnistyneessä Digimagia-hankkeessa, joka pyrkii parantamaan luovien alojen yritysten toimintaedellytyksiä ja ansaintamahdollisuuksia digitalisaation ja palvelumuotoilun keinoin.
Kirjoittaja: Anu Norrgrann
